Olen ollut pitkään mukana työhyvinvoinnin edistämisessä erilaisilla työpaikoilla. Paras korkeakoulu oli Saarioinen Oy, jonne minut palkattiin yli 30 vuotta sitten jatkamaan työuria. Työntekijät sairastivat paljon, johtaminen oli hierarkkista eikä heillä ollut mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä.
Työhyvinvoinnin tutkituimpia ehtoja on, että työntekijä kokee voivansa edes jollain tavalla vaikuttaa työhönsä. Kysyimme heiltä: mitä pitäisi tehdä, että työ sujuisi? He vastasivat: puukot olisivat terävät ja broilerit eivät tippuisi kuljettimilta. Niinpä teroitimme työvälineet ja korjasimme kuljettimet. Työntekijät kokivat johdon kuuntelevan heitä. Tämä vähensi sairastavuutta sekä edisti tuottavuutta ja työniloa. Sen jälkeen pääsimme etenemään ilmapiiriasioihin.
Jos johtaminen on ollut vuosikymmenet hierakkista, ei ole helppoa oppia pois passiivisuudesta ja uskomuksesta, ettei kannata yrittää. Ihminen oppii avuttomaksi, jos on aina ollut henkilö, joka on päättänyt hänen puolestaan. Työpaikoilla hän on ollut pomo.
Tämän päivän työelämässä on omat puukkonsa. Toki uutinen Uudenkaupungin autotehtaan työntekijöiden kohtelusta ja liukuhihnatyön rankkuudesta pani miettimään, onko mikään muuttunut. Samat vanhat ongelmat vaivaavat suomalaista työelämää kuin kolme vuosikymmentä sittenkin. Edes fyysinen kuormitus ei ole hellittänyt. Kiire ja keskeytykset stressaavat. Psyykkinen kuormituskin on samalla tasolla. Mielenterveysongelmien vuoksi jäädään suhteellisesti eniten työkyvyttömyyseläkkeelle. Joka päivä 11 työntekijää jää masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle.Työpaikkakiusaaminenkaan ei ole hellittänyt.
Työhyvinvointia on siis edelleen kehitettävä. Sujuisiko se paremmin näkökulman vaihdoksella: ei lähdetä liikkeelle ongelmista, vaan siitä, mikä on työssä hyvin ja vahvaa? Se ei tarkoita ongelmien lakaisemista maton alle, vaan katseen kiinnittämistä asenteisiimme.
Asenteet ovat syntyneet elämän varrella ja voivat pahimmassa tapauksessa rajoittaa vaihtoehtojen näkemistä, mutta myös sairastuttaa. Myönteisyys laajentaa perspektiiviä ja auttaa paremmin keksimään uusia ratkaisuja ongelmiimme. Se kasvattaa toivoa, tärkeää voimaa.
Meillä on hyvä perusta: Suomi on neljättä kertaa valittu maailman onnellisemmaksi maaksi. Miksemme voisi ponnistaa tästä myönteisestä tunnepölystä! Mitkä ovat kolme toivetta, jotka lisäisivät työniloasi?
Poikkeusoloista emme selviä vanhoilla asenteilla ja ajattelutavoilla, vaan sillä, että jokainen tutkii havaintoharhojaan. Mielen kimmoisuus ja uuden oppimisen kyky edistävät hyvinvointiamme. Asenne on paljon tärkeämpi kuin älykkyys!
Artikkelin kirjoittaja: Marja-Liisa Manka, FT, dosentti, työhyvinvoinnin johtaminen, Tampereen yliopisto, Johtamiskorkeakoulu