(Kyllä, käytän vielä sanaa ”esimies”. Opettelen vielä lausuntaa sanalle ”esihenkilö”, mutta se ei tule luontevasti suusta ulos. Harjoittelu kyllä jatkuu.)
Esimies on tuottavimmillaan silloin, kun hän huolehtii siitä, että tiimi kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Esimiehen tärkeimpiä tehtäviä ovat jokaiseen soluun ulottuvan luottamuksen rakentaminen työyhteisöön, sellaisen välittävän ja rakastavan perustuksen luominen, etteivät siinä pikkuiset tuulen myräkät pääse työyhteisön kommuunia heiluttamaan. Mutta, miksi ihmeessä aika ajoin – ja itse asiassa useinkin, näkee esimiehen upottaneen ja jumittaneen kätensä siihen kuuluisaan saveen? Työpäivä hupenee etulinjassa ja ”pakolliset hallinnolliset esimiestehtävät” tehdään silloin, kun varsinainen työpäivä on päättynyt ja tilanne ympäriltä rauhoittunut. Ja se esimiehen antama aika tiimiläisille? Hmmm, sellaiseen vain ei yksinkertaisesti esimiehen aika riitä.
Delegointi on vaikea laji. Voin sen itse omakohtaisesti myöntää ja sitä on tultu harjoiteltua. Hyviä uutisia: siinä pystyy kehittymään. Lisävastuiden antaminen voi tuntua vaikealta, jos tiimi on jo valmiiksi ylikuormittunut. Säälittäisi antaa lisävastuuta, kun näkee jo sielunsa silmin tiimiläisten kamelin selän katkeavan. Oikeampi lähestymistapa olisi tietysti lähteä perkaamaan asioita, joita tiimi ja kukin sen jäsenistä tekee. Lähteä kyseenalaistamaan tapoja tehdä työtä, etsimään tuottavampia ja järkevämpiä tapoja hoitaa asioita, löytämään aikasyöpöt ja raivaamaan tilaa lisäarvoa tuottavalle tekemiselle. Tärkeä ohjenuora delegoinnissa on antaa vastuun mukana myös valta – ne kuuluvat samaan pakettiin.
Toinen syy saveen juuttumiseen voi olla se, että on nopeampaa, helpompaa ja muka varmempaa tehdä hommat itse. Siinä vaiheessa, kun olet jollekin käynyt läpi, mitä ja miten asia pitäisi hoitaa, olisit samassa ajassa sen jo itse tehnyt. Itse tekemällä myös tiedostaa tarkasti, missä vaiheessa työ kulloinkin on. Helppo selittää, jos oma pomo sattuu kysymään. No, totta kai sitä ymmärtää, ettei tällainen pidemmässä juoksussa ole järkevää – mutta kun aina on kiire ja ehkäpä joskus seuraavalla kerralla sitten…
Kukapa ei haluaisi olla tykätty esimies? Ihmisen perustarve on tulla myönteisesti noteeratuksi. Joskus tämän teeman ympärillä voi käydä niin, että lapion varteen tarttumisella haetaan tiimin hyväksyntää. Tärkeäähän se on, että esimies ymmärtää tiimiläisten arjen ja on siitä perillä, mutta säännöllinen pelastushommiin ryntääminen päivittäisessä työssä on varsinaisesta esimiestyöstä pois. Tiimiläiset arvostavat varmasti paljon enemmän, että esimies luo heille niitä puitteita, jossa jokainen työntekijä kasvaa kukoistukseensa.
Joskus voi käydä niin ikävästi, että esimies valuu tekemään tiimihommia, kun ne ovat ehkä vähemmän päätä rassaavia. Ei ole helppo yhtälö tehdä aamupäivällä pari tuntia rutiinihommia ja siitä sitten sujuvasti siirtää ajatusratas strategisiin ja armotonta aivotyötä vaativiin tekemisiin. Joskus voi tosiaan käydä niin, että esimies lipuu omasta mukavuustarpeestaan enemmän suoritustason tehtäviin.
Kukoistava työyhteisö tarvitsee paitsi yhdessä tekemisen meininkiä, myös päätöksiä tekeviä esimiehiä. Mikä onkaan rassaavampaa kuin esimies, joka ei kykene päätöksiin? Esimieheltä odotetaan inhimillistä jämäkkyyttä ja päätöksenteko ja vastuun kantaminen kuuluvat tuohon rooliin. Monesti kuuluu sanottavankin, että huonokin päätös on parempi kuin ei päätöstä ollenkaan. Esimies: tiimiläinen ei odota sinun olevan ”yksi heistä”, vaan tarvitsee laivaansa kipparin.
Minusta esimiestyö on aina ihmisten johtamista. Asioita ei voi johtaa, niitä voi vain tehdä. Asiajohtajaksi julistautunut esimies on itse asiassa asiantuntija, ei johtaja. Monen työpaikan solumuistissa on vielä jäänteitä siitä, että esimiehen pitää olla kävelevä ohjekirja. Ei tarvitse. Hyvä esimies uskaltaa olla tietämätön yksityiskohdista, luopua omasta kontrollitarpeestaan. Ymmärtää, että hänen tehtävänsä on johtaa asiantuntijaporukkaa, jolla on parempi asiantuntijuus. Luottaa ja luoda luottamusta. Uskaltaa olla esimiesroolissaan välillä tietämätön, keskeneräinen ja epätäydellinen.
Hyväksi esimieheksi kasvaminen vaatii paljon työtä. Pitää janota palautetta ympäriltä. Pitää olla nöyryyttä ja rohkeutta kohdata ympäriltä tuleva palaute. Löytää halu kehittyä ja tulla paremmaksi esimieheksi. Halun seurauksena pitää tarttua toimenpiteisiin, joilla kasvu mahdollistuu. Hyvä on kuitenkin pitää mielessä, että aina löytyy parannettavaa eikä tuossa koskaan ole valmis.
