Robotti soittaa kuntalaisille ja kysyy palautetta palveluista. Tekoäly valitsee sopivan hotellin lomamatkalle. Ruokalähetti kuljettaa aterioita selkärepussa asiakkaalle ja itse skannaan sähköpotkulaudan QR-koodin ja kurvailen yhteiskäyttölaitteella lounaspalaveriin… Nämä eivät todellakaan ole juttuja 80-luvu scifi-leffoista, vaan omia kokemuksiani viime viikkojen ajalta.
Maailma muuttuu digitalisaation myötä nyt sellaisella vauhdilla, että perässä ei oikeasti meinaa pysyä. Digitalisaation ilmentymiä ovat esimerkiksi juuri nuo edellä mainitut robotit, tekoälyratkaisut ja liikkumispalvelut. Vielä kymmenen vuotta sitten moni nykyään niin tuttu palvelu oli täysin tuntematon ja silloin varmasti meille kaikille vaikeasti ymmärrettävä. Applikaatiolla käytettävät potkulaudat tai vaikka kotiinkuljetettavat ateriat. Hölynpölyä ainakin itselleni sinä vuonna, jolloin Kreikan velkaantuminen ja tukipaketit koettelivat EU:n yhtenäisyyttä, prinssi William ja Kate vihittiin ja Leijonat palauttivat Suomen kultakantaan Bratislavassa. Ihan lähihistoriassa siis! Mutta nyt täysin arkipäivää.
Monesti digitalisaatiota rinnastetaan teollistumisen aikakauteen. Vertaus on monelta kantilta katsottuna hyvin osuva. Teollinen vallankumous muutti yhteiskunnan rakenteita ja ihmisten jokapäiväistä elämään. Aivan kuten digitalisaatiokin. Erona kuitenkin on muutoksen vauhti ja se, että jokainen meistä on, halusi tai ei, osana toteuttamassa digitaalista muutosta. Teollisen vallankumouksen aikajänteessä puhutaan vuosikymmenistä tai jopa vuosisadasta, kun taas digitaalisessa murroksessa vuosista. Varmasti voidaan sanoa, että teollistuminenkin jatkuu digitalisaation rinnalla. Moni toimiala ”teollistuu” vasta nyt. Esimerkkeinä toimistotyö, asiantuntijatehtävät ja vaikkapa hoivatyö. Näitä toimialoja ei ole mielletty teollisuudelle tunnusomaiseksi prosessitoiminnaksi ja esimerkiksi automatisoinnin rooli on ollut vähäistä. Digitalisaatio muuttaa kuitenkin tätäkin ajatusmallia. Yhä enemmän ja enemmän älyllistyvät robotit ovat jo täysin normaali ilmiö toimistorutiinien hoitamisessa ja robotiikan ensimmäinen aalto saavuttamassa myös hoivatyön.
Robotiikka on yksi digitalisaation ilmentymä. Sen maailmaa muuttava piirre on siinä, että robotti pystyy monessa tilanteessa jäljittelemään ihmisen tekemää työtä. Robotti ei edellytä työnkulkujen ja toimintaprosessien muuttamista ja siksi sitä voidaan hyvinkin kutsua koneelliseksi työkaveriksi tai vaikka virtuaaliseksi assistentiksi. Tämä robotiikan piirre tekee robotiikasta lähitulevaisuudessa nopeasti palvelutoimintaa digitalisoivan ja automatisoivan ilmiön. Valtiovaraiministeriö onkin muutama vuosi sitten ilmestyneessä Pilkahduksia tulevaisuuteen -julkaisussa ennakoinut 2020-luvun olevan robotiikan vuosikymmen.
Digitalisaatiota, automaatiota, robotiikkaa ja tekoälyä myös pelätään. Viekö robotti ihmisten työt tai ottaako tekoäly vallan tulevaisuuden yhteiskunnassa? Muutoksen pelko on inhimillinen piirre ja luontainen suojautumiskeino tuntematonta vastaan. Siksi uutisointi digitalisaatiosta aikaansaa huolta monen meistä mielissä. Ja tottahan se on. Kyllä robotti ottaa hoitaakseen lähitulevaisuudessa monta sellaista tehtävää, joita vielä nykyisin me ihmiset teemme. Ja kyllä, tekoäly todella ratkoo yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta merkittäviä asioita jo nyt. Mutta kysymys ei ole vallankumouksesta tai teknologia jyräämisestä, vaan siitä, että palveluammateissakin me ihmiset pystymme entistä enemmän keskittymään inhimillistä kyvykkyyttä vaativiin tehtäviin. Robotilla ei nimittäin ole empatiakykyä, eikä tekoäly hiffaa muuttuvaa tilannetta ihmisen tavoin.
”Robotti vie siis työsi, jos teet työtä kuten robotti”. Tämä vapaasti muotoiltu lainaus kertoo varsin hyvin muutosvoimasta, joka on muuttanut teollisuutta jo vuosikymmenten saatossa ja jonka me tietotyöläiset kohtaamme tulevina lähivuosina. Digitalisaatio taitaa olla se viime päivinäkin paljon puheissa ollut veitsenterä. Leikatessaan se jättää toiselle puolelle ne lähes rajattomat mahdollisuudet uudistumiselle, kilpailukyvyn kasvulle, tuottavuuslisäykselle, paremmalle palvelulle, henkilöstön työtyytyväisyydelle ja toiminnan luotettavuudelle. Toiselle puolelle kuitenkin jää haasteita ja riskejä. Merkittävimpänä noiden mahdollisuuksien ulkopuolelle jääminen. Riski jäädä sivustaseuraajaksi tai muutoksen murjomaksi. Jos yritys, yhteisö tai yksilö ei kykene tarttumaan digitalisaation lukuisin mahdollisuuksiin heikkenevät tulevaisuuden selviytymismahdollisuudet väistämättä. Digitalisaatio ei entisen maailman tavoin kummarra muutosvastarinnalle. Häviäjä on se, joka koittaa asettua poikkiteloin muutoksen vyörylle.
Työyhteisöjen johtaminen kohti digitaalista maailmaa on monisyistä ja vaativaa työtä, johon pitää panostaa suunnitelmallisesti. Muutoksen suunnittelu, henkilöstön osaamisen kehittäminen, digitaalisten toimintamallien suunnittelu ja tarvittavien ratkaisuiden hankinta on nyt jokapäiväistä johtamistyötä. Digitalisaation korostetaan olevan ennen kaikkea toimintaan liittyväksi muutosilmiöksi teknisen murroksen sijasta. Näin se onkin, mutta teknisten edellytysten rakentamista ei voida sivuuttaa. Digitaaliset askeleet edellyttävät myös panostuksia teknologiaan. Toisaalta digitaaliset ratkaisut kehittyvät jatkuvasti joustavammiksi ja kustannustehokkaammiksi palvelutuotteiksi, joiden hyödyntämiseen päästään käsiksi ilman isoja investointeja.
Me digitaalista maailmaa rakentavat sukupolvet olemme etuoikeutetussa asemassa. Teemme aidosti uutta maailmaa. Vastuullinen tehtävä, mutta myös äärimmäisen mielenkiintoinen. Tässä tilanteessa on tärkeä asemoida itsensä uusine ilmiöiden tekijäjoukkoon, sillä on paljon mielekkäämpää olla edistämässä muutosta kuin joutua pelkästään sen kohteeksi!
Artikkelin kirjoittaja: Olli Ainasvuori, MOST Digital, toimitusjohtaja
