Sinulle on annettu käteen lähes tyhjä kartta, enemmän tai vähemmän selkeä maali, ja kompassina sinulla on ympärillä olevat ihmiset. Sellaista on aloittavan esihenkilön alku polulla, joka parhaimmillaan vie sinut kiinnostaviin seikkailuihin ja merkityksellisiin kohtaamisiin. Välillä harhaudutaan ja välillä löydetään polulle takaisin.
Aloittavalla esihenkilöllä on otollinen aika ottaa haltuun sellainen johtajuus, jota tekee itselleen luontevalla ja aidolla tavalla. Tämä edellyttää vahvaa itsetuntemusta ja johtajuuden eri näkökulmien pohdiskelua. Ihmiset kaipaavat johtajaltaan aitoutta, rehellisyyttä, puolueettomuutta, jämäkkyyttä ja inhimillisyyttä. Tämän lisäksi tiimi kaipaa lähijohtajaltaan selkeää suunnan näyttöä ja tavoitteiden konkretisoimista. Toisaalta, ihmiset eivät kaipaa johtajaltaan kaikkivoipaisuutta.
Johtamisen merkitys on laajasti tunnistettu yhä tärkeämmäksi menestystekijäksi yrityksissä. Maailma ympärillä on monimutkaistunut ja ennakoitavuus heikentynyt. Hyvän johtajan täytyy todellakin tuntea ensin itsensä, ennen kuin voi ymmärtää muita ja johtaa uskottavasti ja luottamusta herättäen.
Menestyvän työyhteisön perusteena on luottamus. Vasta luottamuksen päälle voi rakentaa kestävää ja tuottavaa työntekoa, jossa ihmiset ideoivat ja innovoivat. Esihenkilö pystyy rakentamaan ympärilleen luottamusta, mikäli kohtaa aitona ja omana itsenään toiset ihmiset. Tällaisessa kohtaamisessa esihenkilö asettaa itsensä alttiiksi ja on valmis kohtaamaan myös muutakin kuin myönteistä palautetta. Tähän liittyy myös se, että uskaltaa tunnustaa omaa osaamattomuuttaan tai myöntää virheensä. Vasta tällainen rehellisyys ja avoimuus luo väylän aidolle kohtaamiselle ja auttaa luottamuksen rakentamisessa.
Työelämässä ihannoidaan menestystä. Uralla eteneminen on usein tavoiteltua jo johtajauran alkuvaiheessa. Tällöin on valitettavasti tarjolla useita oikopolkuja urakehityksen kannalta, kuten itsensä esille tuominen myönteisessä valossa omalle esihenkilölle tai johdolle. Vasta-alkaneelle esihenkilölle voidaan asettaa usein paljon odotuksia ja häneltä odotetaan jopa kohtuuttomia tuloksia. Tällöin toimintamalli voi helposti lipsahtaa siihen suuntaan, että hän alkaa ottaa itselleen kunniaa toisten tekemästä työstä, jotta saisi johdolta hyväksynnän. Tällainen sulkien kerääminen omaan hattuun tekee hallaa luottamukselle ympärillä.
Itsetuntemuksen kehittäminen kohtaa myös oman häpeän tunteen käsittelyn. Hyvä esihenkilö tunnistaa itsessään ne kohdat, joissa hänellä on kehitettävää. Hän ei kuitenkaan jää rypemään niihin, vaan osaa olla itselleen armollinen omien vajavaisuuksien edessä. Esihenkilö on tavallinen kuolevainen siinä missä muutkin ihmiset, eivätkä muutkaan odota häneltä epäinhimillisiä suorituksia.
Esihenkilö ei ole asemassaan oman erinomaisuutensa vuoksi. Ei lähijohtajan asema takaa sitä, että olisi päätöksenteossa tiimiläisiä näkemyksellisempi tai asiantuntijana oivaltavampi. Hyväksi esihenkilöksi kehittyminen lähtee nöyryydestä. Hän tekee kaikkensa, että tiimi saa loistaa. Tiimin epäonnistumiset ovat sinun mokiasi. Sinun onnistumisesi ovat tiimin onnistumisia. Paras palkintosi johtajana onnistumisesta on se, kun näet tiimiläisesi ylittävän itsensä, kehittyvän ja olevan itsestään ylpeitä. Silloin tunnet lämmön sydämessäsi ja silmäsi alkavat tuikkia. Ei ole tämän parempaa palkintoa hyvälle johtajalle.
