Kun astun sisään johonkin työpaikkaan, tiimikokoukseen, opettajanhuoneeseen, johtoryhmän palaveriin, toimistoon tai kahvihuoneeseen ja mitä näitä yksiköitä ikinä onkaan, sen aistii melkein heti – nimittäin ilmapiirin.

Miten se voi olla ylipäätään mahdollista, että ilmapiirin voi aistia niinkin nopeasti? Hyvässä ilmapiirissä kasvoille lehahtaa lämmin vastaanotto, ihana kiinnostus sinusta, rentous, hymy, silmiin katsominen. Yhteen sanaan tiivistettynä se on hyväntahtoisuutta. Ihmiset voivat olla omana itsenään siinä hetkessä – myös tällainen ulkopuolinen vierailija. Ja silloinhan meistä saadaan juuri se paras esiin. Kun voimme olla kohtaamisissa aitoina ja hyväksyttyinä sellaisina kuin olemme. Jokainen pääsee loistamaan omien vahvuuksien kautta. Työtä tehdään yhdessä hyvällä huumorilla höystettynä ja sopivasti pilkettä silmäkulmassa. Ilon kautta.

Esihenkilölle asetetaan joskus jopa yli-inhimillisiä vaatimuksia johtamistyöhönsä. Pitää olla yhtä aikaa jokaiselle jotakin. Tehokas, mutta riittävän kuunteleva. Inhimillinen, mutta silti jämpti. Oikeudenmukainen, mutta silti kaikkien yksilölliset tarpeet huomioiva. Kaikkien mielipiteitä huomioon ottava, mutta ei mikään vatuloiva. Lista on loputon. Ei ole ihme, että liian moni esihenkilö kamppailee jaksamisensa äärirajoilla. Esihenkilö ei ole supervoimia omaava yli-ihminen.

Meillä kaikilla on vastuu siitä, että kannamme oman kortemme yhteiseen kekoon. Jaamme osaamistamme, olemme ratkaisukeskeisiä, tuomme positiivisuutta, annamme ja vastaanotamme palautetta, olemme sitoutuneita ja aktiivisia, huolehdimme omasta osaamisestamme.

Uskokaa myös se, että esihenkilö tekee siellä verhon takana hyvin epäitsekkäästi työtä sen eteen, että jokainen tiimiläinen voisi loistaa työssään. Joskus jopa liiankin uhrautuvaisesti – oman jaksamisensa kustannuksellakin. Esihenkilön tehtävässä voi tuntea itsensä koko ajan riittämättömäksi. Koska aina voisi tehdä enemmän, paremmin ja toisella tavalla…. (Tiedän, valitettavasti on toisenlaisiakin johtajia ja esihenkilöitä… niistä jossain muussa yhteydessä sitten lisää…)

Olisipa ihanaa, jos sinä voisit kysyä omalta esihenkilöltäsi: Kuinka sinä voit? Voinko jotenkin auttaa sinua? Et uskokaan, miten paljon tämä voisi merkitä hänelle. Ymmärryksesi ja empatiasi eli hyväntahtoisuutesi kertoo esihenkilöllesi sen, että siinäkin tehtävässäkin riittää, kun tekee parhaansa.